AirPort: Liittyminen WEP- tai WPA-menetelmällä salattuun Wi-Fi-verkkoon

Tässä artikkelissa kerrotaan, miten voit liittyä salattuun Wi-Fi-verkkoon.

Ennen kuin aloitat

Wi-Fi-tukiasemien kanssa käytetään yleisesti kahta eri Wi-Fi-salasanasuojausmallia (tunnetaan myös salauksena). Paras menetelmä on Wi-Fi Protected Access, joka näkyy AirPort-työkalussa nimellä WPA2 Personal tai WPA/WPA2 Personal.

Toinen menetelmä on nimeltään WEP (Wired Equivalent Privacy), ja se on vanhempi ja huomattavasti turvattomampi. Tämä menetelmä näkyy AirPort-työkalussa nimellä WEP (Transitional Security Network). Älä käytä WEP-salausta, ellei se ole ainoa laitteen tukema Wi-Fi-suojaustyyppi. Muista myös, että menetelmä ei ole enää turvallinen. Jos WEP-salauksen käyttäminen on välttämätöntä, yritä määrittää WEP-salattu Wi-FI-verkko erilliseksi ja eristetyksi verkkoalueeksi, jossa on ainoastaan WEP-salausta edellyttävät laitteet. Yhdistä eristetty WEP-verkko WPA-pääverkkoon käyttämällä verkkoreititintä.

Kirjaudu sisään

Klikkaa valikkorivin AirPort-kuvaketta ja valitse verkko. Näyttöön tulee kirjautumisikkuna, jonka mukaan verkko vaatii WPA-salasanan (jos kyseessä on WPA-verkko) tai WEP-salasanan (jos kyseessä on WEP-verkko).

Anna salasana ja klikkaa OK. Jos et tiedä salasanaa, ota yhteys verkon ylläpitäjään.

Muut kuin Applen langattomat WEP-verkot

Jos haluat liittyä muun kuin Applen salattuun langattomaan verkkoon tietokoneesta, jossa on AirPort-kortti, salasanojen antamisessa on noudatettava jompaakumpaa käytössä olevaa salaustyyliä. (Verkon ylläpitäjä on päättänyt, kumpaa menetelmää käytetään.) Ne ovat seuraavat:

ASCII-salasana

Jos salasana on pelkkä ASCII-teksti, käytä lainausmerkkejä (”) salasanan molemmin puolin. Isot ja pienet kirjaimet ovat merkitseviä. 40-bittisissä salatuissa verkoissa salasanan pituuden on oltava vähintään viisi merkkiä ja 128-bittisissä salatuissa verkoissa vähintään 13 merkkiä.

• Esimerkki 40-bittisestä salasanasta: ”ss123”

• Esimerkki 128-bittisestä salasanasta: ”salasana12345”

Heksadesimaalisalasana

Jos käytössäsi on salasana, joka käyttää vain merkkien heksadesimaalialuetta (eli merkkejä abcdef0123456789), lisää salasanan eteen dollarimerkki ($). 40-bittisissä salatuissa verkoissa salasanan pituuden on oltava vähintään 10 merkkiä ja 128-bittisissä salatuissa verkoissa vähintään 26 merkkiä.

Huomautus: Heksadesimaalisalasanojen dollarimerkkiä kutsutaan hex-koodinvaihtomerkiksi (Hex Escape). Se ilmoittaa ohjelmistolle, että merkin jälkeen tulevia merkkejä on käsiteltävä heksadesimaalinumeroina. Muita mahdollisia hex-koodinvaihtomerkkejä ovat ”0x” ja ”0X” (nolla-x). X-kirjain voi olla iso tai pieni kirjain.

Esimerkki 40-bittisestä salasanasta: $1234abcdef

Esimerkki 40-bittisestä salasanasta: 0x1234abcdef

Esimerkki 128-bittisestä salasanasta: $12345678901234567890abcdef

Esimerkki 128-bittisestä salasanasta: 0x12345678901234567890abcdef

Huomautus: jos et ole varma, kumpaa tyyppiä salasana on, kokeile molempia edellä kuvattuja menetelmiä tai pyydä lisätietoja salasanasta verkon ylläpitäjältä.

Lisätietoja

Kun olet kirjautuneena sisään, valikkorivin AirPort-kuvake ilmaisee langattoman verkon signaalin likimääräisen voimakkuuden. Jos kaikki neljä signaalipalkkia ovat tummia, verkon nopeus on hyvä. Jos kuvaketta ei näy valikkorivillä, ota se käyttöön AirPort-asetuksista.

Terminologia: 40- ja 128-bittisen avaimen johtaminen

Salatut langattomat verkot käyttävät joko 40- tai 128-bittisiä avaimia. Avain välitetään joko 8-bittisenä (ASCII) tai 4-bittisenä (heksadesimaali) koodina.

Kun käytetään heksadesimaalikoodausta, binaarimuunnoksen jälkeen lopullisen salausavaimen jokaisen merkin pituus on neljä bittiä. 128-bittisen avaimen 26 merkistä tulee yhteensä 104 bittiä. Tämä 104-bittinen salasana yhdistetään 24-bittiseen satunnaislukuun eli alustusvektoriin, jonka avulla luodaan 128-bittinen salausavain. Alustusvektori toimitetaan kunkin tietopakettilähetyksen mukana, ja se on osa WEP-algoritmia ja 802.11b-standardia. 40-bittisessä salauksessa 10 heksadesimaalimerkkiä vastaa 40 bittiä, jotka sitten yhdistetään alustusvektoriin 64-bittisen salausavaimen luomiseksi. Tässä tapauksessa 40-bittinen nimi on harhaanjohtava nimitys, sillä se on todellisuudessa 64-bittinen salausavain. Tämän vuoksi 40-bittistä salausta kutsutaan joskus 64-bittiseksi.

Kun käytössä on ASCII-koodaus, lopullisen salausavaimen kunkin merkin pituus on kahdeksan bittiä. Siten viisi merkkiä vastaa 40 bittiä ja 13 merkkiä vastaa 104 bittiä. Sama alustusvektori lisätään 64- ja 128-bittisten avainten loppusummaan.